perjantai 4. syyskuuta 2015

Blogin tarina

Lämmin kiitos Pömpelin emännälle blogitarina -haasteesta ja ylipäänsä siitä, että rohkaisit minua aloittamaan bloggaamisen. Olin suunnitellut blogia jo pitkään mielessäni ja pyöritellyt nimivaihtoehtojakin paljon, mutta kaikki hyvät ideani olivatkin jo varattuja. Minulla olisi ollut paljon kerrottavaa, kun vuonna 2012 muutimme maalle ja aloitin sisustussunnitteluopinnot ja samalla aloitimme talomme remonttia. Olin töissä PR-toimistossa ja jopa seurasin blogeja työkseni. Olin ajatellut, että junamatkalla töihin voisin kirjoitella, ja työkaveritkin kannustivat siihen, mutta jostain syystä aloitus vielä jäi. Junamatkoilta löysin uusia kavereita ja tein opintoihin liittyviä harjoitustöitä tai muuta suunnittelua. Löysin myös Pömpelin emännän junasta!

Vaikka blogi on nyt olemassa, en ole vielä oikein päässyt alkuun sen kanssa. Minulla on oma yritys ja työaikaa löytyy lähinnä pikkupoikamme päiväuniaikana ja yöllä, kun lapset ovat nukahtaneet. Ylimääräistä aikaa ei siis kauheasti ole ollut, mutta koen silti, että tarvitsen blogia. Uplifting Color on väylä kanavoida innostustani ja löytää tapa toteuttaa intohimoani. Intohimoni on värisuunnittelu ja vaikka vielä en tiedä missä muodossa tulen toteuttamaan sitä, uskon että blogi ohjaa minua oikeaan suuntaan.

Kun minulla ei vielä ollut blogia, olin todella tuskissani erityisesti meidän tyttöjenhuoneen remontin aikaan, kun kamalien pintojen alta löytyi huikeita aarteita ja talon tarinaa, eikä minulla ollut mitään tapaa jakaa tätä innostusta. Olen pitänyt matalaa profiilia blogin kanssa, mutta pikkuhiljaa haluan kehittää sitä. Alla olevissa valokuvissa vielä mahassa ollut poikamme menee pian päiväkotiin, eikä minun tarvitse enää tehdä töitä väsyneenä epäkäytännölliseen aikaan, joten samalla vapautuu myös aikaa blogille. Tämä tulee ehkä siis olemaan blogin taitekohta :)

Nyt vihdoin jaan kuvia maaliskuussa 2014 tehdystä tyttöjenhuoneen remontista. Tässä huoneessa on eniten tapettikerroksia mitä talosta on löytynyt, ne ansaitsevat ihan oman erillisen esittelyn. Lattiasta löytyi viestejä toukokuulta 1967. Tämä huone toimi aiemmin vierashuoneena ja kun vieraita ei ollut, ovet olivat kiinni ja huone kylmänä. Huoneessa oli todella inhottava tukahtunut tunnelma, jonka syypäitä oli ei niin kiva vinyylitapetti, laminaattilattia ja paneelikatto. Kävin erittäin tiukkoja neuvotteluja silloin 4-vuotiaamme kanssa, jotta hän ylipäänsä suostui muuttamaan tähän huoneeseen pikkusiskonsa kanssa. Hän kovasti väitti että huone on liian pieni heille, eikä huone kelpaa, mutta kun tyttären valitsema tapetti alkoi kaunistaa seiniä mieli muuttui. Pidin pääni, koska henkilökohtaisten feng shui laskelmien mukaan tämä oli paras tila molemmille tytöille ja heidän entinen huoneensa oli ainoa sopiva tila yhdessä minulle ja miehelleni.




Mietimme, että onkohan huone ollut lasten käytössä aiemminkin...? Alla olevat vanhat pinnat ovat aika tehokkaasti jo unohtuneet, onneksi. 







Martti ja Tessa-nalle ja kaikki heidän ystävät saavat viettää onnellista elämää täällä tyttöjen taikahuoneessa. 



4 kommenttia:

  1. Huh, mikä muutos! Ihan kauhea fiilis kyllä noissa ennen kunnostusta otetuissa kuvissa. Ei uskoisi enää samaksi huoneeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä iso muutos kaikin puolin. Tuntui että huone heräsi henkiin kun se sai taas hengittää. On jännä miten muutoksesta on kuitenkin vasta 1,5 vuotta, mutta työt eivät ollenkaan muistaneet lähtökohtaa ja olivat aika järkyttyneitä kun näytin heille siitä kuvia :)

      Poista
  2. Anonyymi5.9.15

    Aikamoinen muutos! Onko teillä pojalle sitten oma huoneensa? Kolme lasta niin jossain vaiheessa voi tulla sanomista. Hieno huone!

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Huoneita riittää kaikille, mutta toistaiseksi tytöt vielä kaipaavat toistensa läheisyyttä nukahtamiseen. Pikkuveli kävi kokeilemassa nukkumista tyttöjen kanssa ja tytöt yrittivät tehdä siitä "lastenhuoneen" tuomalla sinne jotain pikkuveljen omaa, mutta poika kaipasi takaisin vanhempien luokse. Jossain vaiheessa varmaan menee huonejärjestys uusiksi yläkerrassa, mutta vaikea sanoa milloin.

    VastaaPoista