sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Valmista pintaa ja ajatuksia salakammiosta

Olen tosi tyytyväinen puuhuoneen väreihin ja yhteensopivuuteen viereisen makuuhuoneemme kanssa. Pidän siitä miten ovenkarmit kehystävät näkymiä huoneesta toiseen. Ne ovat kuin tauluja. Vihreä väri on yläkerran makuuhuoneiden punainen lanka. Se on meille kuin (tavallisesti skandinaaveille on) valkoinen. Rauhallinen luonnonväri, joka sopii kaiken kanssa. Taannoin sisustussuunnitteluopinnoissa meidän pintaremonttisuunnitelmaa esitellessäni minulta kysyttiin, ettenkö kaipaa valkoisia seiniä missään. Vastasin ei, enkä edelleenkään kaipaa. Saan riittävän annoksen valkoista mieheni huolella kunnostamista upeista helmiponttikatoista.


Nuohooja kävi meillä ja ehdotti lattialautojen alta löytyneiden lasinsirujen selitykseksi sitä, että ennenvanhaan pönttöuuneissa pidettiin laseja, jotta ne varastoisi mahdollisimman paljon lämpöä. Tämä selitys kuulostaa loogiselta. 


Huonetta ei vielä olla otettu käyttöön kunnolla. Lapset ovat kyllä ottaneet huoneen käyttöön leikeissään, mutta mieheni ei ole vielä perustanut työnurkkaustaan sinne. Osittain se johtuu siitä, että siellä on 12-vuotissyntymäpäivälahjaksi saamani kirjoituspöytä, josta mieheni ei pidä, mutta minä en raaski luopua siitä. Pöytä on etsinyt paikkaa ja ollut tiellä melkein jokaisessa remontoitavassa huoneessa. Se kaipaa uutta maalia pintaan ja uuden mahdollisuuden jossain toisessa huoneessa. Ensi viikolla noudamme netin kierrätyspalstalta löydetyn edullisen tammisen kirjahyllyn, johon toivon mukaan kaikki mapit ja työpaperit tulevat hyvään järjestykseen.

Huoneessa on edelleen huonoa energiaa, joka tulee syvennyksestä. Normaalisti kun olemme purkaneet modernisoituja pintoja ja tuoneet vanhaa esille, on tuntunut siltä, että talo kiittää siitä että saa jälleen hengittää. Tämän huoneen tapauksessa kun monta vuotta kestänyt remontti on uuvuttanut meitä, emme jaksaneet purkaa kaikkia edellisen omistajan suoristamia seiniä. Ajatukseni salakammiosta sai vahvistusta, kun syvennyksessä oli muista seinistä poikkeavat tervapaperit ja gyprocit, jotka ovat edelleen paikalla. Löysin myös pienen muovisen sotilashahmon lattian ja seinän välistä, joka korreloi mielikuvitukseni kehittämän Neuvostosotilaiden jättämän salakammion kanssa. Olen googlaillut energianpuhdistusvinkkejä, mm. merisuolan levittämistä nurkkiin ja salvian polttamista pahan energian karkottamiseksi. Feng shuin mukaan energia jää polkemaan paikoilleen nurkkiin ja tässä syvennyksessähän nurkkia riittää ja pöytäkin toimii ikään kuin muurina. Anoppini sukutilan vintiltä löytyi isoisoisän kivääri, jota on nyt tarjottu meillekin. Normaalisti suhtautuisin tähän kriittisesti, mutta nyt yllättävän avoimin mielin. Voisikohan vanhan kiväärin energia suojella meitä ja olla riittävän vahva karkottamaan kaikkien edellisten asukkaiden pahat energiat pois?

Toisaalta on vain hyväksyttävä ikään kuin keväällä tulevat muurahaiset, ettemme tiedä talon kaikkia vaiheita. Kun kävimme ensimmäisellä asuntonäytöllä tässä huoneessa oli viisi sänkyä. Ihmettelimme ketä täällä oikein asuu, mutta selvisi että huone oli rakennustyömiehinä toimivien alivuokralaisten käytössä. Olemme tulleet jo pitkälle siitä hetkestä ja tehneet parhaamme hyvän tunnelman luomiseksi. Jotain pitää kyllä vielä tehdä tämän huoneen osalta...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti