keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Kesän parhaat

Meidän eskarilainen valitetteli että on ikävää kun ulkona kaikki on ihan kuollutta. Isoissa tammissa on viimeisiä lehtiä, mutta muuten piha tuntuu paljaalta. Puutarha ei houkuttele viettämään aikaa samalla tavoin kuin kesällä. On aika siirtyä sisälle tunnelmoimaan ja odottamaan joulua. Tähän väliin on kiva kirjata ylös kesän parhaat muistot puutarhasta. 

Kesällä on ihan parasta kun iltaaurinko paistaa pohjoiseen suuntautuvaan keittiöömme. Kestää monta kuukautta ennen kun valoa taas tulvii näin kauniisti.



Omenapuun ja oman syreeniaidan kukinta sai sydämen pakahtumaan onnesta :)
 
 

Kesän yllättäjiä oli tienvarressa roskiksen vieressä huumaavasti tuoksuvat ruusut sekä lepakko, joka yllätti mieheni grillauspuuhissa.


Lapset järjestivät riemukasta menoa isovanhemmille sirkusesityksellä, jota seurasi rapujuhlat. 

Ensi vuonna voi olla että taustalla näkyvä piharakennus lähtee ja jotain vielä parempaa tulee tilalle pikkuhiljaa. Tämä pioni ilahdutti ensimmäisellä kukinnolla kolmeen vuoteen. 
Talven yli jännitetään miten mm. nämä uudet istutukset nousevat ensi vuonna ja viihtyvätkö ne puutarhassamme. Ruusumalva, myskimalva, harmaamalvikki, valkoinen syysleimu, vaaleanpunainen ja valkoinen tarhapioni, valkoinen iisoppi, syysmaksaruoho, komeamaksaruoho, isomaksaruoho, narsissit, tulppaanit, punahatut, alppiruusu kullervo...
 
 Kiitos ja hyvästi kesä, tervetuloa talvi!


sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Syksy

Saimme pitkään nauttia ihanan kesäisestä säästä koko elo- ja syyskuun ajan. Olin raivannut kalenterin mahdollisimman tyhjäksi että saisin maksimoitua aikani puutarhassa, enkä olisi millään malttanut lähteä sieltä pois. Vielä jäi paljon tekemistä, mutta piha näyttää kyllä kovin erilaiselta kun alkukesästä. Eilen mieheni tuli innostuneena kertomaan että hänellä on nyt visio seuraavista projekteista - piharakennuksista. Mieheni esitti että meille tulee navettamainen autotalli/varasto/maakellari -miesluola sekä viherhuone, johon yhdistyy kesäkeittiö, sauna, pesuhuone, wc ja nukkumapaikka vieraille. Ja näiden väliin lampi purettavan piharakennuksen paikalle. Siinä riittääkin suunniteltavaa talveksi... ja puuhaa moneksi vuodeksi! Vaikka pitkään tuntui etten haluaisi talven tulevan, lasten Halloween ja joulunodotusinnostus on tarttunut minuunkin. Tässä kuvia syksyisestä puutarhastamme ja ihanan kirkkaasta syksyn valosta, joka tuo hyvää energiaa sisällekin.

Tämä ikkuna oli tarkoitus kunnostaa tänä kesänä, mutta ei vielä ehditty siihen. Mieheni kyllä yritti aloittaa, mutta se oli ruuvattu kiinni niin monesta paikkaa, ettei ikkunaan oikein päässyt käsiksi. Ehkä jaksan katsella tuota yläruudun teippiä vielä yhden talven.





Ruusutarhaa en vielä ehtinyt perustaa, mutta alppiruusupihaa sain vietyä eteenpäin. Uusia kuoppia kaivaessa osuin tämmöiseen vanhaan kenkään. Kenenköhän se on ollut? Sai ainakin minun mielikuvitukseni laukkaamaan.


Ja rippeitä talon Neuvostoaikaista historiaa. Mieheni repi tämän irti ja ajattelin käyttää sitä köynnöstukena ensi kesänä. Naapurimme kertoi minulle että melkein jokaisen vanhan talon rakenteista alueellamme on löydetty räjähteitä ja aseita ja kyseli ollaanko me vielä löydetty... ei vielä. Hän totesi että ehkä joku muu on jo ennättänyt löytää.


Aurinko on paistanut poikkeuksellisen paljon viimeisen kuukauden aikana. Iltapäivän valo on erityisen kaunis tyttöjen huoneessa ja ruokasalissa. Nyt mittailemaan uusia piharakennuksien paikkoja ja nauttimaan auringosta :)  















perjantai 4. syyskuuta 2015

Blogin tarina

Lämmin kiitos Pömpelin emännälle blogitarina -haasteesta ja ylipäänsä siitä, että rohkaisit minua aloittamaan bloggaamisen. Olin suunnitellut blogia jo pitkään mielessäni ja pyöritellyt nimivaihtoehtojakin paljon, mutta kaikki hyvät ideani olivatkin jo varattuja. Minulla olisi ollut paljon kerrottavaa, kun vuonna 2012 muutimme maalle ja aloitin sisustussunnitteluopinnot ja samalla aloitimme talomme remonttia. Olin töissä PR-toimistossa ja jopa seurasin blogeja työkseni. Olin ajatellut, että junamatkalla töihin voisin kirjoitella, ja työkaveritkin kannustivat siihen, mutta jostain syystä aloitus vielä jäi. Junamatkoilta löysin uusia kavereita ja tein opintoihin liittyviä harjoitustöitä tai muuta suunnittelua. Löysin myös Pömpelin emännän junasta!

Vaikka blogi on nyt olemassa, en ole vielä oikein päässyt alkuun sen kanssa. Minulla on oma yritys ja työaikaa löytyy lähinnä pikkupoikamme päiväuniaikana ja yöllä, kun lapset ovat nukahtaneet. Ylimääräistä aikaa ei siis kauheasti ole ollut, mutta koen silti, että tarvitsen blogia. Uplifting Color on väylä kanavoida innostustani ja löytää tapa toteuttaa intohimoani. Intohimoni on värisuunnittelu ja vaikka vielä en tiedä missä muodossa tulen toteuttamaan sitä, uskon että blogi ohjaa minua oikeaan suuntaan.

Kun minulla ei vielä ollut blogia, olin todella tuskissani erityisesti meidän tyttöjenhuoneen remontin aikaan, kun kamalien pintojen alta löytyi huikeita aarteita ja talon tarinaa, eikä minulla ollut mitään tapaa jakaa tätä innostusta. Olen pitänyt matalaa profiilia blogin kanssa, mutta pikkuhiljaa haluan kehittää sitä. Alla olevissa valokuvissa vielä mahassa ollut poikamme menee pian päiväkotiin, eikä minun tarvitse enää tehdä töitä väsyneenä epäkäytännölliseen aikaan, joten samalla vapautuu myös aikaa blogille. Tämä tulee ehkä siis olemaan blogin taitekohta :)

Nyt vihdoin jaan kuvia maaliskuussa 2014 tehdystä tyttöjenhuoneen remontista. Tässä huoneessa on eniten tapettikerroksia mitä talosta on löytynyt, ne ansaitsevat ihan oman erillisen esittelyn. Lattiasta löytyi viestejä toukokuulta 1967. Tämä huone toimi aiemmin vierashuoneena ja kun vieraita ei ollut, ovet olivat kiinni ja huone kylmänä. Huoneessa oli todella inhottava tukahtunut tunnelma, jonka syypäitä oli ei niin kiva vinyylitapetti, laminaattilattia ja paneelikatto. Kävin erittäin tiukkoja neuvotteluja silloin 4-vuotiaamme kanssa, jotta hän ylipäänsä suostui muuttamaan tähän huoneeseen pikkusiskonsa kanssa. Hän kovasti väitti että huone on liian pieni heille, eikä huone kelpaa, mutta kun tyttären valitsema tapetti alkoi kaunistaa seiniä mieli muuttui. Pidin pääni, koska henkilökohtaisten feng shui laskelmien mukaan tämä oli paras tila molemmille tytöille ja heidän entinen huoneensa oli ainoa sopiva tila yhdessä minulle ja miehelleni.




Mietimme, että onkohan huone ollut lasten käytössä aiemminkin...? Alla olevat vanhat pinnat ovat aika tehokkaasti jo unohtuneet, onneksi. 







Martti ja Tessa-nalle ja kaikki heidän ystävät saavat viettää onnellista elämää täällä tyttöjen taikahuoneessa. 



tiistai 11. elokuuta 2015

Uusi kasvimaa


Alkukesän isoin pihaprojekti on ollut kasvimaan uusiminen. Inspiraatiota olemme saaneet Pinterestista, vierailulta Tukholman Skansenilla vuoden ensimmäisenä päivänä ja Martha Stewartin puutarhakirjasta, jonka avulla äitini hoiti pihaa aikoinaan kun asuimme Yhdysvaltain New Englandissa kun olin pieni. 



Kasvimaan ennen ja jälkeen kuvat. 3.1 ja 31.7.2015:





Työt alkoivat huhtikuussa "jokilaakson" perustamisella. Tämä on pihan kostein alue kun sataa, ja nyt vedet kerääntyvät jokilaakson kiville. 


Kasvimaan viehättävin elementti on mielestäni aita, jonka mieheni on nikkaroinut taustalla näkyvän piharakennuksen laudoista. Kasvimaa rajaa pihaa kivasti ja bonuksena lapset pysyvät nyt paremmin pihan puolella, eivätkä mene niin helposti tien lähettyville. Mieheni on myös naputellut leikkimökille uuden punaisen katon ja rakentanut kaksi kaarisiltaa, joista hän oli pitkään haaveillut. 




Tässä kasvimaan suosikkikasveja heinäkuun lopulta. On ollut ilo että pikkupojalle on maistunut parsakaali erityisen hyvällä ruokahalulla. Yksi kesän parhaista makuelämyksistä oli kun siskoni tuli kylään ja innostui valmistamaan meille taivaallisen herkullisia kesäkurpitsankukkia heti nähtyään upeat kukinnot. Tällä hetkellä yritän kovasti keksiä uusia kesäkurpitsareseptejä jokaiselle päivälle. Arjen ruokailussa parasta on kuitenkin ykkössuosikkini lehtikaali. 






maanantai 29. kesäkuuta 2015

Pihalla kukkii

Lähdin kameran kanssa pihalle tarkoituksenani ikuistaa monta viikkoa kauniina kukkineet pionimme. En ehtinyt. Eilen vielä saimme kauniin pionin sukulaistytön rippijuhliin vietävään kukkakimppuun, mutta tänään oli liian myöhäistä. Ensi vuodeksi olisi kiva istuttaa lisää pioneita ja myös eri lajikkeita, jotta saisimme nauttia pioneista vielä heinäkuun puolellakin. Otin kuvan, jossa pionipenkin pinkit kukat näkyy taustalla muistoksi siitä, että ne ovat kukkineet ihanasti tänänkin vuonna, melkein koko kesäkuun.


Jotta mitään muuta ihanaa ei jäisi ikuistamatta, kiertelin ottamassa kuvia kesäkuun lopun kukkatilanteesta. Lapset ovat lomalla ja nautimme nyt ensimmäisistä lämpimistä päivistä.



Olemme tehneet paljon kukka-asetelmia luonnonkukista ja kaupasta ostetuista kukista ja käyttäneet vuohenputkia koristeena. Tänään ensimmäistä kertaa vuohenputki alkoi miellyttää silmää ruusunmarjapensaan seuralaisena. Ehkä niitä vastaan ei kannatakaan taistella, kerätä vain hyviä vuohenputkireseptejä talteen ensi vuotta varten. Alla on round-upilla viime syksynä myrkyttytettyä orapihlaja-aitaa, jota olimme kovasti yrittäneet saada tuuheutumaan. Yhdessä päässä orapihlaja-aita kukoistaa vuohenputkien kanssa, mutta iso osa on kitukasvuista. Onkohan mahdollista, että se tästä vielä nousisi tuuheaksi ja korkeaksi suoja-aidanteeksi?


Jos se ei enää kasva, joku myöhään kukkiva syreeni olisi mukava lisä pihalle. Vanhan todella suojaisan jalosyreeniaidanteen jatkeeksii viime vuonna istutettu unkarinsyreeniaidanne on lähtenyt kasvamaan hyvin ja kukkii nyt paikoittain muhkeasti. Leikkimökin vieressä on myös kolme tosi vanhaa edellisen omistajan alasleikkaamaa unkarinsyreeniä, jonka versokasvua yritän pikkuhiljaa muotoilla pikkupuiksi.




Juhannusruusut eivät kukkineet vielä juhannuksena, mutta nyt huumaavat tuoksullaan. Ne kasvaa sulassa sovussa vuohenputkien kanssa. Tänään ajattelen, että näkymä olisi mielestäni jopa tylsä ilman vuohenputkea, siinä pihan laidalla se saa kasvaa! :)


Varjopuolen penkissä kukkii viimeinen alppiruusuista - "Roseum Elegans" ja vieressä yksinäinen akileija. Lajikkeet Hellikki ja Cunnigham's White ovat kukkineet jo aikaisemmin kesäkuussa.


Viereen olen suunnitellut isoa istutusaluetta, johon tulisi ainakin alppiruusuja (ehkä Mikkeliä ja Helsingin Yliopistoa), mustilanhortensia ja kieloja. Ne kaunistaisivat keittiön ja ruokasalin isoista ikkunoista avautuvaa näkymää. Nyt näkymä on mielestäni kaunis kun viereisellä vapaalla tontilla on kukkiva lupiinimeri, mutta suurimpana osana vuodesta viereisella tontilla ei ole juurikaan mitään kaunista katseltavaa.  


Viime vuonna päätin satsata kesäkukkiin kunnolla tänä kesänä ensimmäistä kertaa ja etuoven eteen ostin kaksi valkoista hortensiaa. Ne ovat muuttuneet täysin vaaleanpunaisiksi ja tänään laitoin toiseen ruukkuun ruosteisen hevosenkengän tuomaan onnea ja toiseen ruukkuun useita ruosteisia nauloja, tavoitteena mullan happamoittaminen ja vaaleanpunaisen värin poistaminen. Jo parissa tunnissa naulakukassa oli havaittavissa pientä muutosta.


Paikalliselta viljelijältä ostetut kerrannaiset ahkeraliisat kukkivat paljon hienommin kuin itse kasvattamani ahkeraliisat. Olen kuitenkin iloinen että ne kukkivat ylipäänsä! Taustalla on ovenmaalausprojektini, jossa ovi odottaa vielä kolmatta kerrosta Ahlbäckin sumunharmaata maalikerrosta. Kamalan ruma ovi on aiemmin ahdistanut kovasti, mutta nyt harmaana se ei enää pistä silmään samalla tavalla, eikä muutenkaan häiritse. Kannatti maalata! Pähkäilin värivalinnan kanssa pitkään, mutta harmaa tuntuu sointuvan hyvin.


Takana alppikärhön ensimmäinen kukinta on ohi ja liljat kohta puhkeavat kukkaan. 


Kesäpikkusydän on kukkinut toukokuusta saakka ja kukkii paljon paremmin kuin viime vuonna, jolloin se siirrettiin tähän puolivarjoon pimeämmästä penkistä.


Isotähtiputken kukat ovat nousseet ihan yhtäkkiä. Varjopenkissä kasvaa paljon taimia, joita olisi pian tarkoitus siirtää uuteen aurinkopenkkiin. Talon edessä puolivarjossa isotähtiputket viihtyvät hyvin.


Orvokit kukkivat vielä jonkun aikaa ja ensimmäinen daaliakokeiluni vaikuttaa lupaavalta! Orvokeille pitäisi keksiä uusi istutuspaikka, aiemmin olen istuttanut niitä aurinkoon kukinnan jälkeen. Vanhojen orvokkien kanssa ei juuri nyt oikein kasva muuta kuin siankärsämöä, jonka ajattelin tänä vuonna antaa kasvaa niin paljon kun se haluaa. Aiemmin olen kitkenyt pois. Joukoon voisi kokeilla erilaisia maksaruohoja. Olen laittanut komeamaksaruohon pistokkaita kesäkukkaruukkuihin, katsotaan mitä niistä tulee...




Pian saamme herkutella mansikoilla, karviaisilla ja punaherukoilla! Mustaherukkapensaat näyttävät terveiltä ja ovat kasvaneet hyvin, mutta raakileita ei ole kovinkaan paljon.